Borrelioosi Blogi


Muutama ”muistilappu”

Syksy on saapunut ja pimeyden ja kylmyyden myötä taistelu B-bakteereita vastaan väsyttää. Taisteluväsymystä ehkä sitäkin, sillä välillä tuntuu siltä kuin lääkkeiden, tukihoitojen ja ravintolisien päivittäinen rutiini kävisi jo miltei leipätyöstä. Varsinkin, kun – antibioottien nautinnan painottuessa nyt tabletteihin ja tilanteidemme eriydyttyä – emme näe toisiamme kuin vitamiinitipatuksessa Tiinan kanssa. Se ei ole siis kovin usein. Puhelin on hyvä vehje, muttei se korvaa kolmen neljän tunnin vieri vieressä istumista tippaperhonen kyynärvarressa! Jos ryhdyt tähän hoito-ohjelmaan tai vastaavaan, suosittelen, jos vain mahdollista, ”virtuaalitippakaverin” etsimistä. Itselleni on ollut tärkeää jakaa sekä tuntemukset, ahaa -elämykset, takapakit, tietämättömyydet, mahdolliset vastaukset, internet –tärpit, edistymiset ja kaikki muukin mahdollinen Tiinan kanssa!

Juuri nyt edistymme miten kuten. Tai uskaltaisinko sanoa, että itse tunnun polkevan hiukan paikallani. Kehoni tuntuu muistuttelevan minua nyt tiuhaan siitä, että myrkkyjen poisto – niiden vanhojenkin – olisi kyllä jo aika tehdä. Olen jättänyt radikaalimmat toimet antibioottien jälkeiseen aikaan, mutta vaikuttaa siltä, että myrkyt hidastavat tervehtymistä ja siksi pitkittävät koko hoitoa. Lisäongelmaksi ovat nousseet suoneni. Ne eivät enää helposti tee yhteistyötä, vaan kutistuvat tiukoiksi ja ”verettömiksi” tai räpsähtelevät rikki ennenkuin kanyyli tai piikki saadaan paikoilleen. Keinot on tähänkin keksitty ja tilapäisesti voi vitamiinejä, erityisesti tärkeää B12 –vitamiinia, saada ruiskulla lihakseenkin. Kaikista ravintolisistä huolimatta väsymys on tainnuttanut meidät molemmat Tiinan kanssa. Se juuri viittaisi minusta siihen, että jotain muuta on kehossa epätasapainossa Bb:n aiheuttamien ongelmien lisäksi. Eli: myrkkyjen kimppuun, myrkkyjen kimppuun!

Pieniä haasteita näin talven kynnyksellä on heittänyt myös lääkkeiden tilaaminen Saksasta. Tiinan uusi satsi oli aika kauan teillä tietymättömillä, kun ilmeisesti saksalaisen apteekin kyky kirjoittaa suomalaisia nimiä ei ollut ihan kansainvälistä laudatur –luokkaa. Löytyiväthän ne lääkkeet, hiukan väännellystä nimestä ja väärästä osoitteesta huolimatta. Tärkeä lääkkeiden vaihto viivästyi kyllä melkoisesti. Meidän perheen lääkkeemme olivat matkalla vain viikon, mutta niiden tilaamisen ja apteekin saaman määräyksen välillä vierähti parisen viikkoa. Onneksi saimme meille molemmille Tiinalta lainaksi hänelle jo tulleita (samoja) lääkkeitä, jotka sittemmin pääsimme ”palauttamaan”. Jos tilaat ulkomailta lääkkeitä, järjestelmä toimii kyllä periaatteessa hyvin, mutta vaatii kyllä jatkuvan seurannan. Tärkeintä on tiedustella reseptien aikatauluja, varmistaa mm. se, että nimi on oikein kirjoitettu ja osoite stemmaa. Hyvä on myös kysellä, mistä apteekista lääkkeet lähtevät ja sitten apteekista pyytää lääkelähetyksensä seurantanumero. Saksasta apteekki voi sanoa lähettäneensä lääkkeet DHL:llä, mutta se voi tarkoittaa, että lääkkeet tulevat Deutsche Postin ja Itellan kautta (DHL ja DP ovat samaa yritystä). Itse koin tämän lääkelähetyksen kanssa kaikkein turhauttavimpana sen, etteivät postien järjestelmät ole synkronissa. Lääkelähetyksen tulisi mm. tulla kotiin asti (aina ei ole kuntoa tai mahdollisuutta lähteä pakettia postikonttorista hakemaan). Tästä ja vakuutteluista huolimatta Itellan Keltainen kuljetus ei soittanut etukäteen, vaan sattui paikalle juuri silloin, kun oli pakko käydä asioita hoitamassa eikä lähetystä enää saanut kotiovelle toimitetuksi.

Sain jälleen melko välittömästi nettivastauksen Kelakorvaushakemukseni käsittelyaikaan liittyvään kysymykseeni. Kelan ulkomaanyksikkö vastasi, että korvaushakemusten käsittely kestää valitettavasti tällä hetkellä vähintään 10 viikkoa. Odottelen siis jännityksellä ja kärsivällisesti vielä marraskuun loppuun!

Mainokset

1 kommentti so far
Jätä kommentti

Totta on, että tippakaveri on hyvästä!

Olen ilmeisesti saanut itselleni tipattoman tukihenkilön Päivistä ja tehnyt itselleni 3 uutta tippakaveria täältä Augsburgista. Sanalla sanoen olo on juuri nyt ensimmäisen päivän jälkeen kaameahko ja kasvotkin ovat sinipunertavan huonovointiset. Kaikesta huolimatta tu(u)ltapäin mennään huomennakin. Onneksi on turvaverkko, jolta saa kannustusta.

Viisas muuten ajattelee asumisensa Augsburgissa siten, että siirtymät eivät ole kovin pitkiä. Olen itse noin 40 min matkan päässä klinikalta, eikä se ole matka eikä mikään jos olo on ok. Juuri nyt tuskailen täällä huomisen ja tulevan viikon kanssa. Lymehän on siitä metka tauti, ainakin minulla, että fatiikki on iskiessään massiivinen, mutta menee useasti ohi kun vaan jaksaa jatkaa sen läpi.

Katselin tänään klinikan aulassa olevaa maailmankarttaa. Ei näytä olevan poikkeus vaan enemmänkin sääntö, että meikäläiset jätetään hoidotta. Lippuja oli niin Kamtsatkan niemimaalla, Jakartalla, Uudessa-Seelannissa, Brasiliassa ja no – tietysti Skandinaviassa.

Tsemppiä teille ja tavataan joulukuussa!

kommentti Kirjoittanut Tulihattu




Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s



%d bloggers like this: