Borrelioosi Blogi


Borrelioosi-tilaisuus 7.12.2012 klo 17

Vielä ehtii mukaan kuuntelemaan viimeisintä tietoa ja kokemusta borrelioosin hoidosta sekä infektiotautien – ja tietysti borrelioosin erityisesti – tutkimuksesta! Tohtori Carsten Nicolaus, Borreliose Centrum Augsburgin johtava lääkäri sekä tohtori Leona Gilbert, tutkimusjohtaja Jyväskylän yliopistosta, ovat kuultavissa Suomen Elokuvasäätiön auditoriossa Helsingissä 7.12.2012 klo 17.00. Jos tilaisuus kiinnostaa Sinua, ilmottaudu pikimmiten osoitteessa tiinanmeilit@gmail.com, jotta saat osallistumisohjeet. Luvassa on varmasti mieleenpainuva ja antoisa tilaisuus! Olisi hienoa tavata: tervetuloa mukaan!! (Tilaisuus on englanniksi, mutta kysymyksiä voi esittää myös suomeksi.)

Mainokset


Päivin kokemuksia naturopaattisesta hoitolinjasta – osa I
12.11.2012, 13:28
Filed under: Uncategorized | Avainsanat: ,

Nyt tuli kuluneeksi kuukausi luontaislääkityksen aloittamisesta Lymen taudin hoidossa. Lähetin muutama päivä sitten lääkärille ensimmäisen raportin voinnistani. Kun otetaan huomioon, että hoito kestää lähtökohtaisesti 12-18 kuukautta, ei tässä vaiheessa vielä voi sanoa näiden troppien tehosta juuri mitään ja elämäntapamuutoksetkin vaikuttavat lähinnä henkisenä ”voimaantumisen” tunteena. Luontaishoidolla niin herxheimer-reaktiot kuin muutkin voinnissa tapahtuvat muutokset ovat loivempia kuin antibioottihoidossa. Joitakin asioita olen kuitenkin havainnut mitä tulee voinnin kehitykseen.

Ennen jokapäiväiset pakolliset päiväunet ovat jääneet pois lähes kokonaan. Tänä vuonna en ole voinut sopia mitään menoja klo 13-16 välille, sillä silloin on yleensä ollut pakko nukkua riippumatta siitä miten edeltävä yö on sujunut. Nyt en tarvitse päiväunia ellei yö ole mennyt lapsen kanssa valvomiseksi tai ole ollut jotain erittäin stressaavaa tilannetta tai ohjelmaa. Juuri taannoin yö meni enimmäkseen valvoessa muista kuin Lyme-syistä, mutta jaksoin seuraavana päivänä olla kaupungilla ja hoitaa kauppa-asiat, siivota asunnon ja puuhata tyttären kanssa illalla enkä nukkunut päiväunia. Pitäisiköhän jo huolestua, että olen kierähtänyt saman tien jonnekin manian puolelle? Voikohan sellaista tilaa luontaisin menetelmin saada aikaiseksikaan?

Yleinen jaksaminen on parempi; saan aikaiseksi enemmän. Innostus ja energia ovat huomattavasti lisääntyneet. Huomasin alkaneeni jo suunnitella tulevaisuutta ja palaamista työelämään. Tuohonkaan ei ole pitkään aikaan ollut kiinnostusta, joten siitäkin huomaan olevani matkalla parempaan kuntoon. Tältä osin siis suunta näyttää lupaavalta.

Mitä tulee fyysisiin oireisiin ja mahdollisiin reaktioihin luontaislääkityksestä, voin todeta, että suurta muutosta siinä ei ole tullut tähän mennessä. Alaselkäkipu on nyt ollut melkoista, mutta siihenkin olen osasyypää, sillä pitäisi istuskella vähemmän ja kävellä enemmän. Erikoisinta on ollut sellaisten oireiden ilmaantuminen uudelleen, joista kärsin viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Näihin kuuluvat esim. kolmoishermosäryn tapainen, sähköiskumainen/veitseniskumainen pääkipu, joka tulee muutamia kertoja per ”kohtaus” ja sen jälkeen oire taas katoaa. Samoin olen huomannut ihonalaiskudoksen tulehdusten riehaantumisen; niitä on useampi eri puolilla kehoa. Tuosta oireesta on edeltävät kokemukset viime vuosikymmenen alusta. Epäilen niiden johtuvan joko perustaudista itsestään tai vaihtoehtoisesti olevan aivan luonnollista elimistön puhdistumista, jota tapahtuu tällä hetkellä näiden vitamiini-, antioksidantti- ja muiden ravinteiden käytön myötä.

Fyysiset oireet Saksasta paluun jälkeen voisin jakaa seuraavasti: huimaus-, pahoinvointi- ja puutumistunneviikko, päänsärkyviikko, nivel- ja lihaskipuviikko. Lihasnykinät ovat ehkä myös hieman lisääntyneet ja koskevat nyt suurempia lihaksia. Onneksi ne eivät ole yhtään kivuliaita, joten ne voi tässä kirjossa lähes täysin unohtaa. En muutenkaan aktiivisesti seuraa oireitani, vaikka myönnän nyt vähän herxejä odotelleeni ja siksi olleeni hieman tarkkailevampi vointini suhteen. Selkein ikävä asia on erittäin runsas hiustenlähtö. Nyt se näyttäisi rauhoittuneen, mutta valmiiksi harvahapsiselle joka hahtuva on kallis 😉

Minkäänlainen ”viherpiiperrys” tai ”luontaishörhöily” ei ole ollut kovin korkeassa kurssissa omissa käsityksissäni. Siitä tulee mieleen tohtori Nicolauksen sanat, kun näitäkin näkemyksiäni puntaroin vastaanotollansa: ”Olen saanut perinteisen lääketieteellisen koulutuksen ja uskon vakaasti koululääketieteeseen. Mutta minun on täytynyt oppia ja laajentaa näkemystäni, kun olen huomannut mitä niillä (luontaislääkkeillä) saadaan aikaan.” Omalla kohdallani vastaava asennemuutos on siis myös tapahtunut, mutta se ei tarkoita, että suhtaudun nyt koululääketieteeseen kielteisesti, vaan että olen laajentanut näkemyksiäni sairauksien tehokkaastakin hoidosta koululääketieteen ulkopuolelle. Jos joku olisi minulle alkuvuonna kertonut miten ajattelen asioista loppuvuonna, olisin varmasti todennut, ettei ole mahdollista minun niin ”hurahtaa”. Alkaa tuntua siltä, että koko Lyme-polku on – jos ei nyt ihan valaistuksen niin – valtaisan oppimisen mahdollisuus. Tietomäärä alkaa jäsentyä, omat näkemykset muodostua ja itsetuntemus on kasvanut roimasti. Tunnen myös valtaisaa kiitollisuutta siitä, että asiat ovat näinkin hyvin kuin ovat.

Minkäänlaiseksi ”yrttiguruksi” minusta ei ole. Olen liian mukavuudenhaluinen ja laiska siihen, ja noudatan suoraan BCA-klinikalta saamiani ohjeita luontaisvalmisteiden suhteen. Tilaan (etenkin luontaislääkkeet) suoraan Centrum für Vitalität und Prävention’ista, jolloin annostukset ja oikeat pitoisuudet ovat saman tien kohdillaan suhteessa hoitosuositukseen. Ensimmäinen kapselisatsi loppui ja näköjään viikossa toimitettiin tilaamani täydennys kotiovelle. Osan tuotteista voin korvata vastaavilla kotimaasta ostettavilla tuotteilla, mutta koen, että Saksasta tilaamani tuotteet ovat erinomaisia hinta-laatu -suhteeltaan ainakin niiltä osin mitä olen nyt korvaavia tuotteita paikallistanut Suomesta.

En ole selvillä paljonko hoitosuunnitelma vaihtelee klinikalta luontaishoidon ottajien kesken esim. oheisinfektiot huomioiden. Ehkä ei yhtään? Minulla on käsitys vain tästä omasta Lymeen, babesiaan ja bartonellaan tarkoitetusta hoidostani ja omista annostuksistani, jossa osin myös paino on huomioitu. Tiina on täällä blogissa antanut niin kattavan listan voinnin parantamisessa avuksi olevista aineista/tuotteista, että suosittelen lämpimästi sitä jokaiselle luontaishoidosta kiinnostuneelle. Samoin suositan tutustumista borrelioosi.info -osoitteessa Suomen Lyme borrelioosi ry:n sivuihin. Jos hankkiutuu jäseneksi yhdistykseen, on tarjolla jäsenten puolella tietotaivas borrelioosista, sen diagnostiikasta ja erilaisista hoitolinjoista jne. Ja nythän Tiina&Sari ovat järjestäneet upean tilaisuuden kuulla Nicolausta, kannattaa osallistua joulukuiseen tilaisuuteen!

Sarikohan se oli, joka kyseli elämäntapamuutosten/ruokavalion osalta saamiani ohjeita? Olen lukenut Singletonin kirjasta ohjeet, mutta en noudata niitä kuin viitteellisesti. Lääkäri ei tehnyt ruokavaliosta mitään suurta numeroa, vaikka minua katsoessaan olisi hyvinkin voinut nostaa asian melkein ykkösaiheeksi. En noudata maidotonta, lihatonta tai gluteiinitonta dieettiä, josta monet Lyme-potilaat saavat apua. Olen kokeillut olla ilman maitoa ja viljatuotteita, mutta se ei ollut minun juttuni henkisesti eikä fyysisesti. Hilaan ruokavaliotani kohti vihertävää suuntaa, pyrin syömään paljon kasviksia ja hedelmiä ja proteiineista suosin kalaa. Pastaa ja perunaa käytän vähäkseltään ja pyrin syömään hiilihydraatit erillään proteiinista. Tämä yhdistelemättömyys lie joku dieettimuoto (Montignac?), mutta itselläni se on kokemuksen kautta tullut juttu: jos syön sekaisin hiilarit ja proteiinit, alkaa väsyttää vietävästi. Kenties jossain vaiheessa jaksan kokeilla elävää ravintoa, mutta vielä ei ole sen aika.

Pyrkimys ruokailutapoihin, jotka tukevat toipumista, on eduksi. Ruokailun kuuluisi mielestäni kuitenkin olla asia, jota ei joudu kovasti miettimään ja jota ei tarvitse suorittaa saati kokea satunnaisista ”veltosteluista” huonoa mieltä. Tärkeintä on, että löytää sen oman hyvän tavan olla ja elää, armahtaa itseään ja toisia.

Oloni on iloinen ja virkeä. Jos näin jatkuisi niin loistavaahan se olisi. Totuus lienee kuitenkin se, että Lymen kanssa saa varautua siihen, että olo vaihtelee hyvien ja huonojen päivien välillä. Siksi en uskaltaisi nyt väittää, että olen jotenkin selvästi parantunut taudista. Entä jos osin onkin kyse taudin luonnollisesta aaltoilusta? Aika näyttää.



Tohtori Nicolaus Suomeen!

Kaikkia meitä varten ajateltu BCA:n johtavan ylilääkärin tohtori Nicolauksen vierailu Suomeen toteutuu 7.12.2012! Tri Nicolaus (ILADS) on lupautunut puhumaan Borreliose Centrum Augsburgin kokemuksista borrelioosin hoidosta sekä yleisemminkin borrelioosin hoitotutkimuksesta. Pisteenä i:n päällä saamme samaan tilaisuuteen puhumaan myös tohtori Leona Gilbertin Jyväskylän yliopistosta! Tri Gilbert johtaa tutkimusryhmää, joka tutkii mm. borrelioosin diagnostiikkaa ja hän on lupautunut puhumaan viimeisimmästä Lymen tautia koskevasta tutkimuksesta.

Tilaisuus on tarkoitettu borrelioosista kärsiville potilaille, kaikille asiasta kiinnostuneille lääkäreille ja muille sairaanhoidon tai tutkimuksen parissa työskenteleville sekä muuten vain asiasta kiinnostuneille. Tilaisuuden aikana on myös mahdollisuus esittää kysymyksiä esityksien aiheista näille Euroopassa ja maailmalla tunnetuille asiantuntijoille. Esitykset ovat englanninkielisiä.

Tilaisuus järjestetään Suomen Elokuvasäätiön auditoriossa Helsingin Katajanokalla klo 17:00 Auditorion osoite on Kanavakatu 12, 00160 Helsinki. Sinne pääsee helposti vaikkapa linja-autoasemalta tai rautatieasemalta raitiovaunuilla 4 tai 4T. Puhetilaisuus on omakustanteinen, joten siihen on pieni osallistumismaksu. Voit ilmoittautua joko tiinanmeilit@gmail.com ja saada ohjeet ilmoittautumiseen Tiinalta tai seuraavasta linkistä: https://borrelioosi.wordpress.com/tilitiedot

Paikkoja tilaisuuteen on rajoitetusti.

Aikamoinen tilaisuus, vai mitä!?



Muutama ”muistilappu”

Syksy on saapunut ja pimeyden ja kylmyyden myötä taistelu B-bakteereita vastaan väsyttää. Taisteluväsymystä ehkä sitäkin, sillä välillä tuntuu siltä kuin lääkkeiden, tukihoitojen ja ravintolisien päivittäinen rutiini kävisi jo miltei leipätyöstä. Varsinkin, kun – antibioottien nautinnan painottuessa nyt tabletteihin ja tilanteidemme eriydyttyä – emme näe toisiamme kuin vitamiinitipatuksessa Tiinan kanssa. Se ei ole siis kovin usein. Puhelin on hyvä vehje, muttei se korvaa kolmen neljän tunnin vieri vieressä istumista tippaperhonen kyynärvarressa! Jos ryhdyt tähän hoito-ohjelmaan tai vastaavaan, suosittelen, jos vain mahdollista, ”virtuaalitippakaverin” etsimistä. Itselleni on ollut tärkeää jakaa sekä tuntemukset, ahaa -elämykset, takapakit, tietämättömyydet, mahdolliset vastaukset, internet –tärpit, edistymiset ja kaikki muukin mahdollinen Tiinan kanssa!

Juuri nyt edistymme miten kuten. Tai uskaltaisinko sanoa, että itse tunnun polkevan hiukan paikallani. Kehoni tuntuu muistuttelevan minua nyt tiuhaan siitä, että myrkkyjen poisto – niiden vanhojenkin – olisi kyllä jo aika tehdä. Olen jättänyt radikaalimmat toimet antibioottien jälkeiseen aikaan, mutta vaikuttaa siltä, että myrkyt hidastavat tervehtymistä ja siksi pitkittävät koko hoitoa. Lisäongelmaksi ovat nousseet suoneni. Ne eivät enää helposti tee yhteistyötä, vaan kutistuvat tiukoiksi ja ”verettömiksi” tai räpsähtelevät rikki ennenkuin kanyyli tai piikki saadaan paikoilleen. Keinot on tähänkin keksitty ja tilapäisesti voi vitamiinejä, erityisesti tärkeää B12 –vitamiinia, saada ruiskulla lihakseenkin. Kaikista ravintolisistä huolimatta väsymys on tainnuttanut meidät molemmat Tiinan kanssa. Se juuri viittaisi minusta siihen, että jotain muuta on kehossa epätasapainossa Bb:n aiheuttamien ongelmien lisäksi. Eli: myrkkyjen kimppuun, myrkkyjen kimppuun!

Pieniä haasteita näin talven kynnyksellä on heittänyt myös lääkkeiden tilaaminen Saksasta. Tiinan uusi satsi oli aika kauan teillä tietymättömillä, kun ilmeisesti saksalaisen apteekin kyky kirjoittaa suomalaisia nimiä ei ollut ihan kansainvälistä laudatur –luokkaa. Löytyiväthän ne lääkkeet, hiukan väännellystä nimestä ja väärästä osoitteesta huolimatta. Tärkeä lääkkeiden vaihto viivästyi kyllä melkoisesti. Meidän perheen lääkkeemme olivat matkalla vain viikon, mutta niiden tilaamisen ja apteekin saaman määräyksen välillä vierähti parisen viikkoa. Onneksi saimme meille molemmille Tiinalta lainaksi hänelle jo tulleita (samoja) lääkkeitä, jotka sittemmin pääsimme ”palauttamaan”. Jos tilaat ulkomailta lääkkeitä, järjestelmä toimii kyllä periaatteessa hyvin, mutta vaatii kyllä jatkuvan seurannan. Tärkeintä on tiedustella reseptien aikatauluja, varmistaa mm. se, että nimi on oikein kirjoitettu ja osoite stemmaa. Hyvä on myös kysellä, mistä apteekista lääkkeet lähtevät ja sitten apteekista pyytää lääkelähetyksensä seurantanumero. Saksasta apteekki voi sanoa lähettäneensä lääkkeet DHL:llä, mutta se voi tarkoittaa, että lääkkeet tulevat Deutsche Postin ja Itellan kautta (DHL ja DP ovat samaa yritystä). Itse koin tämän lääkelähetyksen kanssa kaikkein turhauttavimpana sen, etteivät postien järjestelmät ole synkronissa. Lääkelähetyksen tulisi mm. tulla kotiin asti (aina ei ole kuntoa tai mahdollisuutta lähteä pakettia postikonttorista hakemaan). Tästä ja vakuutteluista huolimatta Itellan Keltainen kuljetus ei soittanut etukäteen, vaan sattui paikalle juuri silloin, kun oli pakko käydä asioita hoitamassa eikä lähetystä enää saanut kotiovelle toimitetuksi.

Sain jälleen melko välittömästi nettivastauksen Kelakorvaushakemukseni käsittelyaikaan liittyvään kysymykseeni. Kelan ulkomaanyksikkö vastasi, että korvaushakemusten käsittely kestää valitettavasti tällä hetkellä vähintään 10 viikkoa. Odottelen siis jännityksellä ja kärsivällisesti vielä marraskuun loppuun!