Borrelioosi Blogi


Päivin toinen kirje

Lähtö(kohta)

Ennen Augsburgiin saapumista piti järjestää seuraavat asiat:

–       lennot ja kuljetus Augsburgiin

–       asuminen (ei mielellään kaukana klinikasta eikä hirmuisen kallista)

–       hoidon aloittamista edeltävät tutkimukset (ultrat: maksa, munuaiset, perna, sappirakko yms. ja perusverenkuva&EKG)

–       rahaliikenteen sujuvuus ulkomailla (luottorajan ja päivänostorajan korotus)

–       kotimaahan jäävän perheen arjen sujuvuudesta huolehtiminen mahdollisuuksien mukaan etukäteen

Lennot varasin hyvissä ajoin etukäteen. Paluulentoon otin kaiken varalta joustoa, vaikka se hieman lisää maksoikin, sillä enhän voinut etukäteen tietää miten kroppa ja/tai pää kestää BCA-klinikan borrelioosihoitoja. Meno-paluulennot Turku-Hki-München maksoivat n. 470€. München-Augsburg –siirtymä sujui Bavaria-kuljetusfirman kautta, tilasin kuljetuksen etukäteen sähköpostitse (Tiina&Sari jo aiemmin kertoneetkin ko. firmasta yhteystietojen kera). Saksalaisia en voi syyttää yli-informoinnista, sillä useampaan kertaan sai kysyä ennen kuin vastaus kaikkiin alkuperäisen meilin kysymyksiin oli saatu. Mutta mitäpä siitä, kun kuitenkin asiat järjestyivät, ja matka taittui mielestäni erittäin kohtuulliseen 27€/hlö hintaan, kun meitä oli kyydissä kaksi.

Sain etukäteen vinkin, että asuntoa voisi kysellä paikallisesta asunnonvuokrausfirmasta. Kävin asunnon hankintaan täyttämällä sieltä saamani kaavakkeen ja lähettämällä sen passikopion kera takaisin. Hienoisena pettymyksenä tuli, etten päässyt kokemaan juuri minkäänlaista eväänretkautusta ko. firman puolelta. Itsekseni nettisivujansa selailin ja huoneistoja vertailin puhelinkeskustelua varten. Kun ensimmäinen keskustelumme ei johtanut heti päätökseen tietystä asunnosta, en sen jälkeen kuullut koko firmasta mitään. Annoin sopimuksen kuitenkin olla voimassa siltä varalta, että saisivat äkillisen aktiivisuuskohtauksen, kun ei siitä ilmeisesti mitään haittaakaan ollut koitumassa eikä ole ainakaan vielä koitunut. ”Jos asuntoa ei kauttamme löydy, ei tarvitse mitään maksaakaan”.

Asuminen järjestyi puolisoni nettisurffailun tuloksena. Hän bongasi netistä (saksankielisin hakusanoin) vuokrattavia asuntoja Augsburgissa. Niistä yksi vaikutti erittäin lupaavalta: moderni, siisti, kalustettu ja lähellä klinikkaa. Netissä lähetetyn kyselyn jälkeen saimme vastaukseksi, että ko. asunnon voi vuokrata, mutta vasta 11.10. alkaen. Koska kyseiselle vuokranantajalle sopi, että maksamme vain asutusta ajasta emmekä joudu maksamaan, jos en pystykään olemaan Augsburgissa kolmea viikkoa, sopimukseen päästiin. Sitä edeltävälle ajalle päädyin valitsemaan Königsplatzin Ibiksen, sillä se sijaitsi vain parinsadan metrin päässä vuokra-asunnosta. Sen välin jaksaisin mahdollisissa herxheimereissanikin (=olon tilapäinen huononeminen borrelioosihoidon alettua) kulkea laukkuja raahaten. Ibikseen kirjelmöin, että haluan huoneen pihan puolelta, koska olen niin maan perusteellisen sairas ja kaipaan hiljaisuutta niin paljon kuin siihen hotellissa on mahdollisuus. Se järjestyi. Ibiksen huoneet ja hotellin yleinen taso eivät ihastuksen huokauksia nostattaneet minun tai matkakumppanini huulille, mutta palvelu on kaiken kaikkiaan ystävällistä ja ripeääkin.

Luottorajan korotusyritys törmäsi odottamattomiin ongelmiin. Jos olisin sanonut olevani freelancer, korotus olisi onnistunut, mutta kun suoraan sanoin olevani nyt työtön työsuhteen päätyttyä sairasloman aikana, kauas rahapilvet karkasivat ja pankkihenkilö punasteli, ettei korotus näin ollen onnistu. Keksimme kuitenkin yhteistuumin muut ratkaisut enkä nyt ole köyhä, vaikka olenkin kipeä. Kohta on ehkä toisinpäin? Mutta terveenä voisin palata töihinkin jälleen.

Surkeimmalta kaikessa tuntui jättää perhe kotimaahan. Etenkin kolmevuotiaan tyttären kohdalla se teki tiukkaa, kun äidille on vielä aikalailla käyttöä. Mutta toivon tämän poissaolon edistävän sitä, että tulen kuntoon tai ainakin parempaan kuntoon, ja voin vielä osallistua kunnolla perhe-elämään.

Näistä lähtökohdista sinivalkoiset siivet lennättivät minut ja ystäväni, joka lähti mukaani ”sopeutumisvalmentajaksi”, kohti Saksaa. Pääsimmekin hienosti perille asti. Matkalaukkuni sen sijaan ei. Katoamisilmoitusta tehdessämme loppuivat ilmeisesti Bavaria-kuljetuksen kylttiä kannattaneen herran käsivoimat ja hän luopui leikistä, koskapa häntä ei enää näkynyt, kun lopulta saavuimme tuloaulaan. Ymmärrettävää, sillä kaikki muut kyseisen lennon matkustajat olivat jo menneet aikoja sitten. Onneksi ei tarvinnut tehdä muuta kuin mennä liukuportaat alas, tallustella keskusaukiolle, ja ystävällinen herra avusti uuden Bavaria-kuljetuksen järjestelyissä ko. firman tiskillä. Hotelliin pääsimme sujuvasti. Seuraavana päivänä olikin sitten lääkärin vastaanotto.

BCA-klinikalla tehtiin ensin elinten ultraukset ja otettiin EKG, kaikki kohtuuhintaan (yhteensä usean elimen ultra ja EKG n.120€). Olin sopinut tästä etukäteen. Ultrausten jälkeen olin lääkärin vastaanotolla. Se oli – miten sitä nyt kuvailisi – mukavaa? On todella miellyttävää tulla kohdelluksi ystävällisesti ja ymmärtävästi ilman jatkuvaa oireiden kyseenalaistamista. Lääkäri pohti mikä antibiootti parhaiten hoitaisi tautini oheisinfektiokirjoineen. Lääkeaineallergiat käytiin läpi ja siinä jysähti kyllä isohko kanto kaskeen. Olen allerginen eräälle antibiootille, joka on ”sukua” toiselle antibiootille, jota klinikalla annetaan useimmiten hoidon osana. ”Not to worry, we will find a way” eli kyllä keinot keksitään, sanoi lääkäri.

Keinoksi muodostui se, että klinikka varasi minulle ajan allergiatestiin ihotautilääkärin vastaanotolle muutaman kilometrin päähän, jonne piti suunnistaman ennen hoidon aloittamista maanantaina. Testausta varten klinikalta annettiin kolme antibioottitablettia mukaan, jotta myös mahdollisia muita allergioita voitaisiin samalla poissulkea. Tuumasin, että lisää viheliäistä pistelyä, säädyttömän aikaisin (7.30) ja missä lienee koko paikkakaan. Se jäi maanantain ongelmaksi. Nautimme ystäväni kanssa viikonvaihteen enimmäkseen aurinkoisesta kelistä ja Augsburgin vanhan kaupungin tunnelmasta.

Advertisements

3 kommenttia so far
Jätä kommentti

Kiitos sinulle sitkeälle sissille ❤ ❤

kommentti Kirjoittanut leena laine

Hei
Miten sait ”verikokeet” lähetettyä klinikalle ja kuinka paljon tuo kustansi. Itse olen nyt sairastanut 2,5vuotta ja apua en saa. Yksityisellä sain otettua borrelia kokeet ja siellähän se näkyi… Selkäydinkoe oli puhdas niin sanottiin että sairautta ei tällöin ole. Nyt haluaisin saada lähetettyä kokeet saksaan että varmistuisi tämä epäily. Kivut sen kuin jatkuu. Kiitos vastauksestasi etukäteen 🙂

kommentti Kirjoittanut Saila

Verikokeet voi helpoiten lähettää Infectolabiin Saksan Augsburgiin Domus Lähilääkäreiden kautta. Heillä on sellaisia erikoispakkauksia ja siellä voi otattaa verikokeet. Ymmärtääkseni joko he lähettävät DHL:n kautta tai sitten voit itse toimittaa pakkauksen Infectolabiin. Ota yhteyttä tällöin yhteyttä Lähilääkäreihin 020-7419970. (Olen itse tilannut ensin Infectolabista pakkauksen ja sitten tilannut yksityisen kotisairaanhoitajan ja lähettänyt DHL:llä Saksaan. Lähilääkäreiden avulla asia sujuu varmaan helpommin! Terveisin Sari

kommentti Kirjoittanut sarijatiina




Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s



%d bloggers like this: