Borrelioosi Blogi


Ei tippa tapa!
30.7.2012, 18:27
Filed under: Uncategorized

Tiina kirjoittaa edellisessä artikkelissa tärkeästä asiasta! Yhtään paremmin ei liene muualla pohjoismaissa.  Kävi nimittäin niin, että Dagbladetin artikkeli ei Norjassa ilmestynytkään viime viikonloppuna.  Artikkelin ensimmäinen osa ilmestyi 6.7.2012 ja käsitteli sitä, että oli kummallista, kun norjalaiset lääkärit määräsivät verikokeita lähetettäväksi Augsburgiin, kun Norjassa sentään on ihan oma erikoistunut borrelioosiklinikka!  Toimittajien oli tarkoitus tutkia asiaa käynnillään Augsburgissa. Asia ei heitä tuntunut kovasti kiinnostavan ja olosuhteet tuntuivat nekin suhteellisen samanlaisilta molemmilla klinikoilla.  Eli hypoteesi vahvistui: norjalaisten ei kannattaisi lähteä Saksaan asti hoidattamaan itseään, kun hoito on kotonakin olemassa!  Niiltä norjalaisilta ja ruotsalaisilta, jotka olivat hoidattaneet itseään Norjassa saimme kuitenkin erilaista tietoa.  Molempien tila oli tiputusten jälkeen pahentunut.  Eikä ihmekään: norjalaiset hoitavat borreliabakteeria, eivät sivuinfektioita!  Tässä oman kokemuksemme karttuessa olemme Tiinan kanssa yhä enemmän ja enemmän sitä mieltä, että sivuinfektiot ne ovat asian ydin, jos borrelioosistaan ja vaivoistaan haluaa eroon.  Monet norjalaisista tulevat henkensä hädässä Augsburgiin, kun äärimmäisen kalliit hoidot kotimaassa eivät ole antaneet tuloksia.  Itse olisin kokeillut Norjan klinikkaa, jolleivät hinnat olisi olleet niin mahdottomia.  Hyvä, että jäi käymättä – tähän oloon ei paljon pahennusta kaipaa!

Tänään oli minulla neljäs Suomen tipatus.  Ensin oli tarkoitus ottaa verikoe samasta kanyylistä, johon tippa olisi laitettu – kuten BCA:ssakin tehdään.  Olin ollut aamun syömättä ja puolelta päivin suuren yksityisen lääkärikeskuksen vuoteeni (tiputus otetaan Suomessa vuoteessa maaten) jalkopäässä oli lääkäri, hoitaja ja laboratorion hoitaja.  Kanyyli asetettiin ”aikamoisen nahkani” läpi (lääkärin kommentti, joka varmaan on aito, onhan nahkani aika vanhan naisen nahka!).  Verinäyte yritettiin ensin saada ruiskuun, mutta se ei onnistunut ja niinpä verta yritettiin valuttaa suoraan avonaiseen putkeen tippakanyylin avoimesta päästä.  Tässä vaiheessa en pystynyt pitämään naurua sisässäni!  Lääkäri totesikin, että tippa kiinni nyt ja verikoe toisesta kädestä perinteisin menoin.  Näin tehtiin ja niin tuppuja on nyt symmetrisesti molemmissa mustelmien maastottamissa käsissäni.

Yritin rentoutua verisestä tippalaastarista ja takovasta migreenistä huolimatta ja ajattelin, ettei tippa voi tappaa, mutta kyllä moni muu ”hoito” voi!  Puolentoista tunnin sinnittelyn jälkeen, kun kukaan ei tullut lepohuoneeseen käymään, painoin hälytysnappulaa ja pyysin vettä. Sain särkytabletin niellyksi ja sitten kyllä vielä lisää vettä. Siihenkään lasiin ei olisi voinut hukkua!  Jatkuvasti vahvistuu kyllä halu löytää muita vaihtoehtoja, kuin nämä suuret terveyden tuotantoyksiköt!  Vaihtoehdoista enemmän, kun asiat vahvistuvat!

Langat käyvät Augsburgin ja Espoon välillä kuumina.  Tiina ja Tommi tulevat viikonloppuna kotiin ja tämä suomalainen kokemus on Tiinalle toivottavasti vähän helpompi kuin se on ollut minulle!  Jos jaksat, Tiina, päivitätkö lukijoiden tiedot siitä, mistä tämä kaikki oikein alkoi?

Mainokset

Jätä kommentti so far
Jätä kommentti



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s



%d bloggers like this: