Borrelioosi Blogi


Perjantai on paras päivä!
13.7.2012, 20:12
Filed under: Uncategorized

Onko tottakaan, että olemme hoitojemme jälkeen molemmat kuin normaaleja ihmisiä Tiinan kanssa?! Perhoshuoneen lentotuoleissa rentoutuneitakin, paitsi silloin, kun oikeaa suonta etsitään.  Tiina pistättää taipumattomiin kohtiin, mutta minulta ei ”muljahtelemattomia” pintasuonia löydy kuin kyynärtaipeesta tai ranteista.  Kun liikahtaa, niin piikki sujahtaa suonen läpi ja tuloksena on kaunis sinelmä.  Sen esteettisempää ei nainen voi toivoa! Tällainen estetiikka perhoshuoneessa jää tänään Lauraan ja minuun. Tällä kertaa osaltani ilmaa omaa syytäni.  Tänään harjoittelija poistaa perhoseni ja tekee sen ”väärin”.  Näen kyllä tilanteen tulevaksi, mutten halua valittaa.  Perhoshuoneessa on paitsi rento niin myös varsin herkkä tunnelma. Se ilmenee monin tavoin.

Vaikka laastareita siunaantui tänäänkin useampia, pidän edelleen meitä Tiinan kanssa onnekkaina.  Julija saapui aamulla taas hammasta purren, kamalasta päänsärystä kärsien ja itkua vääntäen.  Hän ei kuitenkaan halua menettää yhtäkään antibioottiannosta.  Ne ovat hänelle kuin kaikenratkaisevia pelastusrenkaita.  Perhoshuoneen keskustelu on tänään hänelle liikaa ja hän siirtyy yksikseen pimennettyyn lepohuoneeseen, jonka ovessa seisoo nimi ruotsiksikin: Övriga rum!

BCA:n lentotuoli-istujien perjantain 13. päivän keskustelu koskettelee sitä, miten tärkeää on yrittää pitää yllä myönteistä mieltä.  Keksitään mitä mehukkaimpia itsensä suostuttelun (tulkittavissa ehkä joskus jopa itsensä huijaukseksi) muotoja ja oranssia nahkaa vasten näkee toisten silmistä, että tuota ja tuota kukin kokeilee! Myönteisyyden henki vallitsee myös yleisesti tällä klinikalla ja huumoriakin viljellään – ehkäpä hiukan saksalaisittain! Henkilökuntakin rohkaisee ja joskus lohkaisee.  Tällä viikolla ainakin perhoshuoneen kansainvälinen porukka on ollut huulenheitossa yliveto.  Sekö karaisee, kun jokainen on läpikäynyt Lymen tautinsa kanssa lumepotilaan kohtelun kotimaassaan?  Eikö se ollutkin niin, että potilaan päässä se vika on, jos lääkäri ei tiedä mistä taudista on kysymys!  Sellaista tautiahan ei voi olla, jos lääkäri sitä ei tunne!  Täällä me nyt kaikki olemme vääntämässä vitsiä tyytyväisinä siitä, että valtava määrä internetistä tai kirjoista perattua tietoa leijailee perhoshuoneen ilmapiirissä.  Tietoa ja kokemuksia jaetaan halulla.  Tiina kirjoittaa yhä uudestaan lappuja, joissa on entsyymien tai muiden hyviksi havaittujen lääkkeiden nimiä, Sara surffailee kännykällään netissä ja kertoo luonnonlääkityssuunnitelmistaan. 

CD57 –arvoistakin syntyy vakavanlaatuinen, mutta hauskakin keskustelu ja lohduttava legenda kertoo, että eräs norjalainen nainen on jaksanut olla töissä vielä CD57 –arvonsa ollessa 10!  Ei siis hätää mitään!! ”Kun pääsen 120:een, lopetan antibiootit ja jatkan luonnonlääkkeillä!” sanoo Sara. Hän lähtee tänään kotia kohti jatkaakseen hoitoa siellä ja on siksi vielä puheliaampi kuin aikaisemmin.  Tarkoituksena hänellä on jatkaa antibioottikuuriaan tabletteina.  Seitsemän viikon kuluttua hänen tilanteesta tarkistetaan laboratoriokokeissa.  Hän kertoo myös, että hänen autoonsa mahtuu sekä hänen isänsä runsaat alkoholiostokset että hänen monen kuukauden lääkkeensä ja ravintolisänsä. Perhoshuoneen lumematkailijoiden ilmeet kertovat, että moni epäilee, pääseekö Saran auto perille Osloon kommelluksitta. Norjan tullihan voi bongata hänen piikitetyt käsivartensa!  Saran kannattaa vakavasti harkita pitkiä hihoja!

Perjantai on lyhyt päivä.  Otamme Tiinan kanssa siitä kuitenkin kaiken irti ja seuraamme hoito-ohjelmaamme jo vanhojen konkareiden tavoin.  Perjantaina myös maksamme viikon hoitokulut klinikalle, kuten rutiineihin kuuluu.  Pelkät antibiootit maksoivat (kaikki hoitopäivät yhteenlaskettuina) kummallekin 268 euroa.  Mikä on varsin kohtuullinen summa. Muut hoidot ja ravintolisät maksavat tietysti erikseen.

Klinikalta Tiina ja Tommi suuntaavat Müncheniin, minä asunnollemme. Alkaa perhostelematon viikonloppu!  Myös Tommille, jolla ei ole saksalaista kalastuskorttia eikä hän siis siksi voi ostaa kalastuslupaa…   

Mainokset

1 kommentti so far
Jätä kommentti

Hienoa, että huumori hersyy, vaikka varmasti on rankkaakin. Tässähän alkaa oikein odottaa noin lupsakkaan seuraan pääsyä 🙂

kommentti Kirjoittanut Päivi




Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s



%d bloggers like this: