Borrelioosi Blogi


Perhosia kyynärkuopassa
10.7.2012, 19:22
Filed under: Uncategorized

Pyrähdämme BCA:n tiloihin aamutuimaan hiukan epäilevinä, sillä yö on ollut levoton.  Ei vaikea, mutta levoton; Tiinan löysin vaeltamassa zombina olohuoneen sohvalle keskellä yötä.  Omakin olo lupaili päänsärkyä.  Tiina hoitaa kuitenkin aamulla dosettinsa ja minä syön ravintolisät tyylikkäästi keittiöpaperin päältä rivistä.  Kuin yhdestä sopimuksesta käännämme kuitenkin myönteisyysvaihteen päälle klinikalla: olo ei kuitenkaan ole huono verrattuna siihen, mihin vuosia olemme tottuneet.  Tiina pääsee korkeataajuusterapiaan ja minä magneettiterapiaan ennen tiputusta.  Letti vain heilahtaa ja Tiina on hävinnyt.  Magneettihoito ei tunnu miltään ja olen epäileväinen. Se näkyy ehkä kasvoiltani, silla iltapäivällä ohjaaja näyttää Tiinan hoidon aikaan, että magneettikentän tarkistin hiljaa surisee, kun sitä heilauttaa potilaan yllä.  Vähän kuin lentokentän turvatarkastuksessa!  Hoito kuitenkin ryhdistää verenkiertoa ja itse tiputus helpottuu.  Kun itse myöhemmin aamupäivällä, tiputuksen jälkeen, laittaudun korkeataajuushuoneen petille ja vaiheittain tuntuvat kutitukset alkavat, nukahdan taivaalliseen oloon.  Tuntuu, aineenvaihdunta on kerrasta jo parantunut, kun minut varovasti herätetään n. 40 minuutin kuluttua. Hullua on, että ainoa ajatukseni liittyy varpaankynsiini: ne olisivat vaatineet kohennusta ennen hoitotoimenpidettä.  Tajuan tietysti, että asialla ei ole mitään vaikutusta hoitoon, mutta mieleni vaeltaa hieman.  Onneksi saan aiheellista ajattelemista, sillä tänään on täysi ohjelma ja siihen kuuluu fotonhoitoa, happihoitoja ja vielä kuntojumppaa.  Kun polveni eivät kestä pallojumppaa, ohjelmaani rukataan ja Tiina kärsii jouduttuaan ainoaksi ”venytettäväksi”.  Hikiset kasvomme saavat sympaattisen ohjaajan tekemään meille voimapirtelöt.  Apua: tähän voi jäädä nalkkiin!

Tiputushuoneessa käydään tänään perhoskeskustelua.  Azithromycin –tippa jatkuu tämän viikon ja sen seuraksi nautimme edelleen Artemisia –pillereitä ja koska joillain suonet ovat hiukan arkoina, he haluavat sinisen perhosen.  Itse en tajua ajatella mitään, vaan tyydyn ilolla minulle laitettuun vihreään tippaan.  No, ainakin vihreä on isompi! Näin teen iloisella tuolillani ”lentomatkan” kuin Cannesiin (lue: känniin) ja istun lähes paikoillani kaksi tuntia ja 40 minuuttia.  Tiinan ”lento” suuntautuu sinisen perhosen siivillä Istanbuliin, noin ajallisesti.  Käyttäydymme kuin vanhat tekijät konsanaan ja yritämme neuvoa ”uusia”.  Hiukan säälittää aran tuntuinen vierustoverini, joka selvästi pelkää jo tipan laittoa, ei kuule eikä näe, miltei vapisee.  Onneksi henkilökunta  on empaattista!  Ihailen, miten pelkoa yritetään lempeästi laukaista eikä tippaa tuputeta!

Tänään tapahtuu muutakin: norjalaisen Dagbladetin kuvaaja kiertelee ottamassa kaikenlaisia kuvia ja pullukka toimittajakin putkahtaa haastattelemaan klinikan lääkäreitä ja potilaita.  Norjalainen potilas on toivonut, ettei hänestä oteta kuvia eikä paineta nimeä lehteen, koska ”Norja on niin pieni kylä”.  Niinpä muilta kysytään, haluavatko he auttaa antamaan kasvot Lyme:stä kärsiville, Norjan kansan kasvatukseksi.  Kukaan ei kieltäydy kuvista ja Tiinaakin haastatellaan.  Juttelen paljon kuvaajan kanssa, joka sanoo, että borrelioosi on onneksi nyt paljon esillä norjalaisessa mediassa.  Kuvaajan kiinnostuneesta pyörähtelystä ja tanssahtelusta klinikalla näyttää, kuin hän olisi paljon kiinnostuneempi tästä hoidosta ja siitä tiedottamisesta kuin toimittaja ikään!  Täytyypä yrittää saada Dagbladetin lauantailiite käsiinsä ja katsoa, miten meidän perhosketomme norjaksi kuvataan! Saamme sattumalta tietää, että arka naapurini on käynyt hoidattamassa itseään Norjassa ja ”miltei kuollut” ja oli siksi aamulla niin kauhuissaan.  Toteamme, että tässä lentokoneessa toistuu jatkuvasti sama tarina.  BCA on tänne tulleille lymetautisten Viimeinen Oljenkorsi!  Pulputus käy lentotuoleissa: internet on siunaus!  Jokainen kertoo tietokoneen ääressä vietetyistä tunneista ja kiihkeistä kiistelyistä lääkäreiden kanssa.  Kuulemme myös, että Helsingin Sanomissa on juuri ollut artikkeli siitä, miten hankalaa Suomessa on saada borrelioosidiagnoosia, saatikka hoitoa tautiin!  Hienoa, että tilanteesta kirjoitetaan!

Meidän iltapäivämme kruunaa infrapunasauna.  Se on kyllä hiukan ahdas suomalaisen makuun, mutta kirvoittaa aika mahtavat löylyt.  Väsyneitä olemme ja uteliaita: mitä huomenna?

Advertisements

Jätä kommentti so far
Jätä kommentti



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s



%d bloggers like this: